Tuesday, August 25, 2015

Vanha kartta

Keskeneräisyyden keskeltä alkaa hahmottumaan joitain jo hieman valmiimman näköisiä kohtia. Lapsen huoneeseen tuli ryhtiä ja väriä kerralla vanhasta opetuskartasta seinällä. Siellä olisi tarkoitus maalata vielä yksi seinä, hankkia väliaikaisen ikean säilytyshyllyn tilalle kivempi, kiinnitellä seinille sitä sun tätä (kuten mm. lintu- ja siiliaiheiset opetustaulut, käkikello, lintujuliste) ja hankkia yksi huoneeseen sopiva tuoli.

Olen lähdössä muutamiksi päiviksi Hollantiin ja toivon että matkalta löytyy jotain kivaa kotiin sopivaa tuliaista. Matkustelen työjuttujen ja sisustusasioiden merkeissä tällä kertaa, ja tapaan matkalla paikallisia joilta saan varmasti hyvät vinkit paikallisiin sisustuskauppoihin. Ehkä vinkkaan parhaita täällä blogissakin sitten jos vaan jää aikaa kuvailla riittävästi- varmasti ainakin jonkinlainen kuvareportaasi syntyy!



Friday, August 21, 2015

Sandbergin syksyn uutuudet

Nyt kolahti tapetti kohdalleen! Postasin aiemmin metsäisen vihreistä näkymistä täällä uudessa kodossamme. Sitten sattui niin että sain ajatuksen tapettiseinästä makuuhuoneessa. Huoneen malli on hieman pitkänomainen joten joku tummempi sävy huoneen päädyssä toimisi tosi hyvin ja tasapainottaisi pitkulan huoneen mittasuhteita. Kyseisessä seinässä on pieni tuuletusikkuna joka toimii kuin taulun kehyksinä metsikkönäkymille.

Aloin selailemaan tapettitarjontaa, ja aika pian tuli vastaan tämä Sandbergin syksyn uutuusmallisto "Skog":


Kuva: Sandberg


kuva: Sandberg


Kuva: Sandberg


Kuva: Sandberg

Sandbergin tapetteja maahantuo Maricken, ja jälleenmyyjiä löytyy päälle 70 ympäri Suomea.

Arvaatte varmaan mikä näistä meille tulee? Mitä tykkäätte, kolahtaako uusi 80-luvun henkeä ammentava mallisto joka on samaan aikaan retro mutta myös hyvin moderni?


Wednesday, August 19, 2015

Flow 2015

Muutamalla kuvalla fiiliksiä Flowsta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta itselläni tuolla, ja hauskaa oli. Lämminhenkinen ja järjestelyiltään toimiva kaupunkifestari.

Viime kesänä kävin H2Ö-festareilla Turussa, takanani vuosien festaritauko. Turun festari voittaa näiden kahden festarikokemuksen pohjalta kuitenkin ehkä Flown pienimuotoisuudellaan ja "kotikutoisuudellaan". Turkuun meneminen on muutenkin aina pieni seikkailu.

Oikeasti poikaystäväni on kotoisin Turusta joten Turkuun meneminen pitää sisällään aina paljon muutakin kuin festarit. Siellä tavataan hänen vanhempiaan ja ystäviä, käydään Tintåssa pizzalla ja jollain hyvällä brunssilla. Ehkä jopa mökillä. Ainakin nukutaan jonkun lattialla, puutalossa tietenkin. Turku on niin erilainen Helsinkiin verrattuna ja itselleni vielä melko uusi kaupunki, joten Turkuun on aina kiva mennä.

Sen verran hauskaa festarointi on (vielä tässäkin iässä) että ehkäpä ensi kesänä käyn kuitenkin sitten kummassakin, sekä Flowssa että H2Ö:ssä.






Thursday, August 13, 2015

Se oli Thonet!

Tein keväällä kotikirppikseltä löytöjä, joista bloggasinkin aiemmin. Ostin samalla myös 20€:lla wieniläistuolin, joita oli myynnissä useampia kappaleita. Ajattelin että ostan vain yhden ruokapöydän tuoliksi Domusten ja Tolixin kaveriksi. Valitsin sen joka vaikutti tukevimmalta.

Olen ihaillut tuolin kaunista muotoilua ja ollut tyytyväinen ostokseeni. Eilen aloin yhtäkkiä epäilemään tuolin olevan Thonet, ja lopulta olin jo aivan varma siitä. Ja kuinkas kävikään, pohjasta löytyi kuin löytyikin Thonetin tarra! Olen siis tietämättäni ostanut satunnaisen kopiotuolin sijaan klassikon.

Thonet 214 on suunniteltu 1859, ja sitä on valmistettu valtavia määriä. Tuolin arvo ei ole käytettynä kovin suuri, mutta harmittaa silti etten ostanut kaikkia samalla. Ensi kerralla kun olen ostamassa vanhaa tuolia, tarkistan pohjan leimat ihan ensiksi. Mainio yllätys kuitenkin tämä!















Wednesday, August 12, 2015

mökkiterkkuja!

Eka arkiviikko käynnistyi hiljaisehkosti töiden suhteen joten vietimme vielä pidennetyn viikonlopun mökkimaisemissa. Valokuvaajan hommissa töiden määrä on tiiviisti kytköksissä asiakkaiden tekemisiin, ja heinäkuun lisäksi elokuun alku vaikuttaa olevan vielä hyvin vahvasti lomakautta. Mikäs siinä sitten muuta kuin lomailla itsekin. Pidän kovasti valokuvaajan työn vapaudesta- siitä ettei töitä tarvitse paiskia joka päivä 8-16. Varjopuolena tuolle on taloudellinen epävarmuus, tai ainakin tulojen vaihtelevuus. Onneksi keikkaa on kuitenkin riittänyt ihan mukavasti vaikka elämmekin taantuman aikaa.

Mökkireissulla palasimme perusasioihin eli ruoan hankkimiseen luonnosta. Ongimme ahvenia ja teimme niistä ruokaa. Olen harrastanut moista toimintaa viimeksi ollessani itse lapsi, ja niin pojalleni kuin minulle onkiminen oli melko jännää. Tuntui brutaalilta katkoa kastematoja ja nähdä kalojen kuolevan ja menettävän sisälmyksensä toimestamme. Onhan silti eettisempää "metsästää" ruoka itse kuin ostaa se tehotuotettuna kaupasta. Punaista lihaa en ole syönyt sitten lukioaikojen. Kala ja kana ovat palanneet ruokavaliooni joitain vuosia sitten mutta pidän broilerin syömistä erityisen epäeettisenä. Kunpa aina osaisi elää aatteidensa mukaisesti.

Voi olla ettei minusta kuitenkaan kalastajaa tule vaan ostan kalani kaupan tiskiltä jatkossakin. Olipa kuitenkin hyvä muistutus ruoan alkuperästä ja samalla oppitunti kaupunkilaislapselleni. 

Mökkirannassa asuu sorsaemo kolmen poikasensa kanssa. Sorsat ovat miltei kesyyntyneet, ne ilmestyvät paikalle kun kuulevat äänemme ja syövät leivänmuruja kädestä. Lapsen kannalta mukavaa päästä mökillä lähemmäs luontoa kuin kaupungissa on mahdollista. Olemme tutkineet muurahaisten tekemisiä, ihmetelleet mitä milläkin pellolla kasvaa ja syöneet metsämansikoita pihalta. 

Kodin viimeiset remontoinnit ja sisustelu ovat jääneet muun tekemisen jalkoihin, sillä koko kesä meni melkein muissa maisemissa kuin kotona. Tästä alkaakin se varsinainen arki taas ja aikaa kotona oleilemiseen ja muuhun puuhaan on taas enemmän!






























Thursday, August 6, 2015

Vihreät näkymät

Viimeksi Herttoniemessä asuessa aukeni ikkunoista melko vehreät näkymät. Täällä Lehtisaaressa vasta vihreää onkin, ja vaikka kaupunkielämässä on oma viehätyksensä, niin täytyy kyllä myöntää että olen melkoisen in lööv just nyt tähän asuinympäristöön. Krunassa ei ollut mitään yksityisyyttä siinä mielessä, että vastapäisen naapurin kotiin näkyi aivan suoraan, ja naapuritkin näkivät meille varmasti ihan yhtä hyvin. Jossain vaiheessa sitä vain oppi olemaan kiinnittämättä huomiota koko asiaan. Täällä ei tarvitse, sillä kun katsoo ulos, ei näe muuta kuin puita.

Ikkunoita tässä uudessa asunnossa on yllättävän paljon. Huomaan jopa saavuttaneeni tähänastisen ennätyksen kodin ikkunamäärässä. Meillä on 8 ikkunaa. Nuorempana vuokrayksiöissä tai ehkä jopa kaksioissa asuessa oli ihanaa, jos yhden ikkunan sijaan oli jopa kaksi. Olen usein valinnut kotini sen mukaan, kuinka valoisia ne ovat, enkä voisi kuvitella asuvani esim kellarikerrokseen rakennetussa asunnossa. Tukahtuisin.

Tämä uusi koti elää erilaisissa valomaailmoissa. Aamuisin valo tulvii parvekkeen ja olohuoneen ikkunoista sisään. Iltaisin keittiön täplittää lämminsävyinen laskevan auringon valo. Vain iso eteinen on yleensä hämärä.

Voisin kirjoittaa ihan oman postauksen siitä, millaista on asua keräilijän kanssa, mutta tyydyn rajailemaan kuvia kodista siten, etteivät kaikki kirjat, dvd:t, levyt ym vailla säilytyspaikkaa näy ihan keskellä kuvia. Edistystä kodin laiton suhteen on taas tapahtunut, mutta olemme niin monta säilytyskalustetta vailla edelleen, ettei täysipainoinen kuvaaminen kotona vielä onnistu (kaikki on niin kesken!). Pahoittelut siis sotkuisista huoneista kuvissa. Ehkä joku päivä tulee valmista.


























Tuesday, July 28, 2015

Kurkistus uuteen kotiin

Pikainen tervehdys ennen viimeisten lomapäivien lomailuja! Muutaman päivän intensiivinen remontointi on tuottanut tulosta joten pystyin nappaamaan jo muutamat kuvat tänne blogiin näytille. Kuinka olenkaan odottanut sitä hetkeä että pääsen kuvaamaan tätä kotia!

Nyt kylpyhuone on täysin valmis ja keittiö taas joitain säilytys- ja valaisuratkaisuja vaille valmis. Makuuhuoneissa, olkkarissa ja eteisessä on sen sijaan vielä huiskittava hihat käärittyinä joitain päiviä ennen kuin niitä kehtaa esitellä muutoin kuin tiukoin yksityiskohtakuvin.

Mutta nyt taukoa remontista (pieni lomaseikkailu saaristolaismaisemissa olisi vielä edessä ennen arkea)!





















Thursday, July 23, 2015

Vanhan peltikaapin makeover

Ostimme vähän ennen muuttoa vanhan, todella ruosteisen ja lommoisen peltikaapin. Kaappia oli säilytetty ilmeisesti jossain ulkovajassa sillä se sisälsi monenlaista pientä elämän merkkiä kuten muunmuassa parin ampiaispesän jäänteet.

Yritin googlata tietoa siitä miten monimutkaista ruosteen poistaminen on, ja tuloksissa tuntuivat vuorottelevan ruosteen hiominen laikalla tai syövyttäminen hapolla. Kumpikin keino vaikutti hankalalta ja päädyimme omin päin siihen että hiomme ruosteet käsin pois. Rautakaupassa neuvottiin käyttämään hyvin hienoa hiomapaperia metallipinnalle.

Tässä kunnostamisprosessin vaiheet:
1. Kaapin kunnollinen puhdistaminen ja ruosteisten kohtien hiominen hienolla hiomapaperilla. Hiominen sujui yllättävän vaivattomasti, ei ollut mikään viikkojen urakka vaan ruoste lähti ja pinta silisi nopeasti kevyellä hiomisella.
2. Pohjan maalaaminen ruosteenestomaalilla, vuorokauden kuivuminen.
3. Maalaaminen halutulla värillä.

Oioimme pahimmat lommot vasaralla ja irrotimme lukot jokaisesta kaapinovesta, jotta lopputulos näyttäisi yhtenäisemmältä.

Maalin sävyyn en ole tyytyväinen, tästä tuli liian armeijanvihreän sävyinen - mutta nyt kun pohjatyö on tehty, on aikaa miettiä kaapin väri uudelleen ja sipaista sitten uusi maalikerros pintaan. Ehkäpä vaikka jokin Annie Sloanin kalkkimaaleista?

Projektin myötä opin jälleen että ei kannata kavahtaa huonossakaan kunnossa olevaa esinettä, sillä aina löytyy joku keino kunnostamiseen!




















Tuesday, July 21, 2015

Satumainen majapaikka

Edellisen Toscanan kuvakokoelman lisäksi halusin tehdä ihan oman postauksen tästä huikeasta majapaikasta Firenzuolan vuoristossa. Airbnb:stä löytyvä vanha pappila kuulosti jo alkuun mielenkiintoiselta ja sai meidät buukkaamaan sieltä majoituksen 3 yöksi. Paikan päällä selvisi että paikka ei ole ainoastaan mielenkiintoinen vaan aivan satumainen.

Lapo ja Giulia asuttavat 1600-luvulla rakennettua pappilaa. He ovat itse korjailleet rakennuksia joissa on kirkollisen toiminnan lisäksi aikoinaan pidetty myös koulua. Meidän makuuhuoneemme sijaitsi aikoinaan talossa asuneen opettajattaren vintillä. Alakerrassa on keittiö, kylpyhuone ja entinen luokkahuone, nykyisellään olohuone. Ovi vie kirkkosaliin, jossa on vielä kaikki vanha, uskonnollinen rekvisiitta paikallaan.

Sen tiesimme etukäteen, että tilalta löytyy aaseja, hevonen, kanoja ja koiria. Bambin vauva, "Mimi", oli yllätys. Giulia oli löytänyt kauriinpoikasen metsästä, se oli ilmeisesti emon hylkäämänä yksin. Nyt se oli löytänyt uuden kodin heidän luotaan, leikki ihmislasten kanssa ja kipitti honteloilla jaloillaan iltaisin sisälle taloon kuten muutkin. Mimiä ruokittiin tuttipullosta maidolla, ja se vaikutti oikein onnelliselta ja leikkisältä.

Lapo ja Giulua kasvattavat myös mehiläisiä, joita talon liepeillä riittikin, sillä niiden pesät olivat aivan lähistöllä. Ötökkäkammoinen kaupunkilainenkin tottui vähitellen oleilemaan luonnon keskellä, saatuaan ensin muutamat sätkyt ympärillä pörräävistä jättimäisistä mehiläisistä ja silloin tällöin ohi lentävistä valtavista koppakuoriaisista, juonikkaan näköisistä vihreäsilmäisistä ampiaisista ja vinttihuoneen kattoparruja äänekkäästi rouskuttavasta kuoriaisesta. Mikä olikaan sitten enää parempaa kuin nauttia illallisesta pihalla katsellen auringonlaskua ja upeita maisemia, ja pian hämärän laskettua ihastella satojen tulikärpästen showta ympärillään.

Tämä on Toscanan matkaajille ehdottoman suositeltava pysähdyspaikka, ja löytyy tästä linkistä: Firenzuola, old rectory.